Mukava huomata, että myös uudet tahot ovat kiinnostuneita toiminnastamme - olet toki tervetullut tutustumaan re-enactment-harrasteeseen, vaikka aluksi näin jutustelun merkeissä. Vähitellen saat varmasti kuvan mistä harrasteessamme on kyse, poliittisten aatteiden ja kyseisen aikakauden ajatusmallien ihannoinnin ollessa asioita, jotka eivät siihen lukeudu. Olemme historiasta kiinnostuneita keräilijöitä, joiden päätarkoitus on pyrkiä luomaan mahdollisimman autenttisia valokuvia ja videoita - eläytyä tuon ajan taistelevan sotilaan maailmaan. Asiallinen ja sivistynyt suhtautuminen aiheeseen on siis kaiken a ja o.
Kannattaa varmasti aloittaa re-enactmenttiin tutustuminen hiljalleen, katsella onko harraste sopiva ja tulla rauhallisesti mukaan porukoihin. Lopunperin historiaan eläytyminen on melkoisen sitovaa, sillä yksin historiallisten asioiden tutkiminen ja tietouden kerääminen vie paljon aikaa - varusteiden ja niiden hankkimisen tuottamista kustannuksista puhumattakaan. Re-enactment onkin hitaasti kehittyvä harraste, varusteita ja tietoa kertyy hiljalleen matkan varrelta, toki oman budjetin mukaisesti.
Periaatteessa mikäli olet kiinnostunut toiminnastamme, voisit aloittaa tutustumisen vaikkapa tulemalla vierailemaan joihinkin kuvauksiimme - tosin mitään säännöllisiä tapahtumia ei vielä ole olemassa, joten seuraavan tapahtuman ajankohdasta en osaa sanoa kovinkaan paljoa. Kochin kanssa suunnittelimme jonkinlaisia kuvauksia kevättalvelle, mutta tämänkin asian kanssa kaikki on vielä kovin alkutekijöissään. Yksi mahdollisuus on tietty Turun asemessujen ajankohta, mikäli Turun kundit innostuvat järjestämään kuvaustuokion Turun ympäristössä asemessuja edeltäen – kuvauspaikat ainakin ovat mitä parhaimmat, kuten suuri joukko valokuvia Retrotroopsin kotisivuilla kertookin.
Varusteiden hankkiminen onkin sitten hieman moninaisempi asia, alussa riittää varmasti se, että on asiasta kiinnostunut – asuja ja niihin sopivia varusesineitä saa kuvaustilanteissa luultavimmin aina sopivassa suhteessa muilta lainaksi. Periaatteessa kuvauksemme sijoittuvat juuri asujen ajankohdan takia vuoden 1942 jälkeiselle ajanjaksolle, joten melkein kaikki käytössä olleet varusteet sopivat kuvauksiin.
Univormu on ehkä yksittäisistä hankinnoista deaktivoidun aseen ohella kallein. Käytämme toki mahdollisimman paljon asiallisia ja hyvälaatuisia reproduction tuotteita, alkuperäisten pukujen ja varusteiden ollessa aivan liian kalliita ja historiallisesti arvokkaita tuhrittavaksi ja rähjättäviksi kuvauskentän tiimellyksessä. Varta vasten re-enactment käyttöön luodut repro-takit ja housut ovat usein erittäin kalliita, mutta vastaavat täydellisesti originaaleja univormuja. Mikäli sinä tai vanhempasi omaatte käsityötaitoja, suosittelen ehdottomasti asepuvun muokkaamista jostain valmiista lähtökohdasta.
Uudemman ajan saksalaiset univormut eivät oikein tähän sovellu, mutta ruotsalainen sodan aikainen asetakki on oiva lähtökohta mallin 42/43 SS-takin rakenteluun. Takkeja on tällä hetkellä ihan hyvin liikenteessä, esimerkiksi Turun tien varrella sijaitsevasta Kasvihuoneilmiö-nimisestä liikkeestä saattaa löytyä sopivat housut ja takki. Materiaali on tietenkin vihreää sarkaa, ehkä aavistuksen verran liian ruskeaa näin alkuperäiseen kankaaseen verrattuna – useimmat kuvat ovat kuitenkin mustavalkoisia, joten värierolla ei ole niin suurta merkitystä. Takin yleinen malli on hyvin saksalaisen näköinen, tosin siinä on aika paljon muutettavaa. Tässä lyhyt lista mahdollisista muutoksista, joita takkiin pitää tehdä:
- Takataskujen irrotus
- Kainaloissa olevien ”kangasläppien” irrotus
- Kauluksen trimmaaminen autenttisemmaksi
- Uusien alataskujen rakentelu irrotetuista takataskuista
- Kotkan ja käsivarsinauhan lisääminen vasempaan hihaan
- Polettien ja kauluslaattojen lisäys
- Helman lyhennys taskujen tasalle
- Nappien vaihto
Ruotsalaisen asetakin käyttö sellaisenaan (pelkkä merkkien vaihto) ei ole pidemmän päälle suotavaa.
Housuissa selviää helpommalla, riittää kun poistaa housujen päälle ommellut reisitaskut ja kankaiset säärystimet, sekä mahdollisesti vaihtaa henkselinappien puolta (muistaakseni ne olivat housujen sisäpuolella). Lisäksi asuun kuuluu kauluspaita, Bundeswehrin kentänvihreä paita liput ja nimilappu poistettuna kelpaa aluksi takin alla pidettynä hyvin. Myöhemmin voi hankkia alkuperäistä muistuttavan paidan, jossa napitus on vain puoleen väliin asti. Kaikkein parhain päähine lienee Feldmütze n.A, siis normaali SS:n kenttäsuikka asiallisilla pääkallo- ja SS:n käyttämällä kotkatunnuksella varustettuna (eroaa yksityiskohdiltaan Heerin kotkasta). Kopiosuikkia, kuten merkkejäkin on hyvä kysellä Wiking-Divisioona OY -nimisestä yrityksestä. Tässä yhteystiedot:
Wiking-Divisioona Oy
Elontie 97 B
00660 Helsinki,
Puh. (09) 724 2350 /
0400-157 158
email: kari.kuusela@wiking.inet.fi
SS-sotilaiden perusvarustukseen kuului myös asetakin päälle vedettävä Tarnjacke, eräänlainen ”maastopusakka”. Takin toinen puoli oli ruskeavoittoisessa syys- ja toinen vastaavasti vihreävoittoisessa kesäkaaviossa. Tarnjacke on siitä paha esine, että periaatteessa se oli jokapäiväisessä käytössä ollut kapistus, mutta vuoden 1945 jälkeen vastaavanlaisia pusakoita ei oikeastaan ole valmistettu missään. Ainut vaihtoehto lienee siis asianmukainen reproductio, joita liikuskeleekin suhteellisen paljon internetin maailmassa. Takkiin kuului myös samantyylinen maastolakki, joita niitäkin on saatavilla reproina.
Merkeistä olisi hyvä sanoa vielä muutama sananen, sillä periaatteessa kuvissamme esiintyvä aina tietty rajattu porukka, joten olisi hyvä jos kaikki eivät olisi aliupseereita saati upseereita. Parhain vaihtoehto on varmasti aivan normaalin miehistön arvon omaava sotilas, siis SS-Schütze. Näin merkkipuolellakin pääsee kaikkein helpoimmalla, pelkkä tyhjä vasen kauluslaattaa riittää (oikeanpuoleisen laatan ollessa tietenkin SS-riimuilla varustettu).
Asetakin vasempaan käsivarteen ommeltava kotka, kuten suikan merkit ovat miehistömallia, mustalle pohjalle valkoisella langalla tikattuja tunnuksia. Näiden ompeleminen voi olla hieman haasteellista, koska merkin muodostava lanka on tikattu mustaan kankaaseen, joka tulee ommeltaessa taitella merkin alle piiloon. Tästä selviää varmasti pienellä kärsivällisyydellä ja muilta apua kysellen. Miehistön poletit ovat myös yksinkertaiset, tyhjä musta poletti, jota kiertää jalkaväkeä osoittava valkoinen aselajiväri, Waffenfarbe.
Nahkasaappaat ovat hyvä vaihtoehto kengiksi, tosin varsikengätkin ovat ihan käyttökelpoiset. Varsikenkien parikiksi tarvitaan toki säärystimet, Wiking-Divisioonalta pitäisi löytyä Bundeswehrin vanhoja säärystimiä, jotka eroavat sodan aikaisista oikeastaan merkittävimmin vain solkien viereisten metallilenkkien osalta.
Vyö on kaikkien varusteiden lähtökohta. Soljen saaminen on suhteellisen helppoa (Esim. Wiking-Divisioonalta), mutta nahkaosan löytäminen voi olla hieman vaikeampaa. Jos solkea hieman levittää, voi Bundeswehrin vyö mahtua siitä sisään. Tämä tosin ei ole kovin suositeltavaa, sillä kyseinen vyö on liian leveä ja muutenkin hieman vääränlainen. Jos löydät jostain nahkavyön metallisen osan, pystyy asianosaava suutari tekemään varmasti kädenkäänteessä solkeen sopivan, ja oikean pituisen vyön. Vyöhön kuuluu Y-remmit, jotka kannattelevat varustekokonaisuuden painoa. Aitoja liikuskelee noin 100 euron hintaan asemessuilla, tosin reprot voivat löytyä internetistä halvemmallakin. Nahkaisissa varusteissa on hyvä ottaa huomioon, että suurimmassa osassa saksalaisista vöihin liittyvistä nahkaosista nahan ”karvapuoli” oli ylöspäin - hyvä juttu kertoa myös suutarille mikäli teetättää vyönsä alan liikkeessä.
Kiväärimiehen varustukseen kuului periaatteessa kaksi kappaletta Mauser 98 K –sotilaskiväärin mustia patruunataskuja, leipälaukku, kenttäpakki, kenttäpullo, Zeltbahn (kolmionmallinen telttakangas), kenttälapio, aseen pistin ja kaasunaamari koteloineen. Tosin Zeltbahn ja kenttälapio ovat esineitä, joita ilman tulee ihan hyvin toimeen. Milproossa liikuskeli aikanaan aivan saksalaisen näköisiä leipälaukkuja vain 5 EUR hintaan. Hyvä kenttäpakki löytyy venäläisestä nykyaikaisesta kenttäpakista, kenttäpakin leipälaukkuun kiinnittävän nahkaremmin ollessa hieman vaikeampi haettava. Kenttäpulloksi kannattaa ostaa sota-aikainen saksalainen kenttäpullo. Myös patruunataskut, kaasunaamaripönttö ja Mauserin pistin ovat hyvä olla sota-aikaisia. Pistimiä liikuskelee asemessuilla melkoisen paljon, aito pistin ja siihen myöhemmin hommattava jälkityönahka ovat hyvä vaihtoehto re-enactment käyttöön. Kaasunaamaripönttöjä liikuskelee myös ihan kohtuullisesti, remmit voivat olla Bundeswehrin kaasunaamaripöntöstä lainattuja.
Toivottavasti nämä tiedot selvensivät hieman ajatuksia ja auttoivat alkuun. Ota ihmeessä yhteyttä ja kysy kaikista asioista, jotka vaikuttavat epäselviltä – autamme ja vastailemme toki viesteihin tietojemme mukaan.
