Re: Palatakseni ihmisen aggressioon...

Jaa.. nyt tajusin miten olet järkeillyt asian. Evoluutiopsykologiassa lähdetään kuitenkin siitä, että monet ihmisen sosiaaliset taidot esiintyvät jo ihmisapinoilla ja niillä on siis geneettinen perusta. Jos kahdella toisilleen sukua olevalla lajilla esiintyy samoja piireitä, mutta ei kulttuurivaihtoa, biologi ei voi päätellä muuta kuin piirteen olevan geneettinen. Ns. esiadaptiivisen moraalin lisäksi kädellisillä esiintyy kuitenkin myös erilaisia tuhoavan toiminnnan muotoja, kuten koiraiden suorittamia joukkuraiskauksia ja kannibalismia. Näihin molempiin syyllistyvät toisinaan myös ihmiset. Totesit tuossa aikaisemmin, että ihmislajin eri populaatioyksiköillä on huomattavia eroja elämän säädyllisyyden suhteen. Tämä on tietenkin totta, mutta ei mitenkään ristiriidassa sen oletuksen kanssa että olisimme perineet tiettyjä käyttäytymistaipumuksia muilta hominiideilta. Keskeistä on se, mitkä käyttäytymispiireet ovat dominoivia. Minusta on aivan selvää, että länsimaisella ihmisellä - miten tämän olennon sitten määritteleekin - primitiiviset ja tuhoavat piirteet ovat paremmin tietoisuuden hallinnassa, ehkäpä tietyllä tavalla peitossa. Ei voida kovinkaan suurella varmuudella sanoa, onko tämä ominaisuus kulttuurin ja kasvatuksen aikaansaannosta tai jokin geneettinen sopeutuma. Joka tapauksessa on siis mahdollista, että kannamme mukanamme kädellisten tuhoavia ominaisuuksia, mutta oman ominaislaatumme takia emme toteututa niitä siinä määrin kuin toiset.

Vitsi tuleekin tässä: jos oletamme tuhoavan käyttäytymisen olevan ihmislajin esihistoriallista perintöä, ja samalla voimme osoittaa että tietyn väriset lajin morfologiset alatyypit syyllistyvät tuhoamiseen (siis erityisesti tuhoamisen atavistisiin muotoihin kuten kannibalismiin ja raiskauksiin) keskimääräistä enemmän, voimme väittää ko. alatyypin olevan kehityshistoriallisesti primitiivisempi. Hauskaa vai mitä?