Kolme poikaa, joista vanhin on jo armeijan käynyt upseerismiäs, 5 ällän (yks e) yo, tekniikan yo. Ja varo pimeitä kapeita kujia, jos hän vaikka saattaa tulla vastaan - on meinaa senverta raameja miehessä, kuten alkaa jo olla nuoremmilla.
Jos joku heistä sattuisi kuolemaan, tottakait itkisin, surisin - se olisi pahinta mitä voin kuvitella, oman lapsen kuolema.
Mutta jos kuolisi vaikka nyt hiihtokilpailussa, varusmiespalvelussa tai kick boksing harjoituksissa - en lähtisi syyllistä etsimään ja korvauksia vaatimaan.
Eri asia sitten jos joku vartavasten tappaisi tai juoppo huumehemmo ajais autolla päälle - sitten lähtisin etsimään tappajaa, siihen ei poliisia, palokuntaa ja yhteiskuntaa tarvita.
////
En kritisoi tätä kuollutta varusmiestä, hän teki kaiken minkä pystyi tosissan. Kuka sitä tietää milloin sydän pettää.
Takavuosina oli tapaus, kun lapset leikkivät ja pelasivat palloa pellolla. Draken lensi yli ja yks (lisko se 9 vuotias) poika säikähti ja sydän pysähtyi ja kuoli. Omaiset vaati korvauksia jne.
En minä ymmärrä miksi - oliko se Drakenin ja lentäjän vika jos pojan sydän on sellainen ettei kestä säikähdystä.
Kuka noita voi ja pystyy edeltäkäsin ennakoimaan ja laskemaan ja varautumaan - mitä elämä sitten olisi?
|