Ollaan rähmällään milloin mihinkin suuntaan

"Suomen sodan 1808-1809 juhlinta on täydessä käynnissä. Osallistuin itsekin vastikään yhteen tapahtumaan juhlapuhujana. Rymättylän kotiseutujuhlaan oli minulta pyydetty puhe aiheesta ”Suomen sota 1808-1809 ja Rymättylä”. Pitäjän ainoan tapahtuman kunniaksi paljastettiin myös Hangan satamassa Krampin taistelun laatta.

Krampin taistelu käytiin 30.6. Ruotsalaisten joukoista kaatui kolme miestä ja yksi tykkipursi upposi lähellä rantaa. Venäläisten tappiot olivat kaksi haavoittunutta. Venäläiset häipyivät yön hämärissä ja olkinuotioiden savun takana lähemmäs Turkua, jonka valtaaminen oli ruotsalaisten tarkoitus. Åbo Tidning, joka oli ainoa silloin ilmestynyt lehti, käytti tapahtumia selostaessaan ruotsalaisista nimitys ”vihollinen”. Venäläiset olivat saapuneet Turkuun jo maaliskuussa. Arkkipiispa toivotti heidät tervetulleiksi ja kehotti säätyläisiä vannomaan uskollisuuden valoja Venäjän keisarille, vaikka sota oli vielä kesken."...

Eivätpä olleet kovin uskollisia kuninkaan alamaisia tuo arkkipiispa ja Åbo Tidning-lehden päätoimittaja. Liekö sitteen kyseessä sama ilmiö, joka vaivaa myös nykyistä Suomea. Ollaan rähmällään milloin mihinkin suuntaan.
Suomen EU-politiikkanahan on ollut luokan paras oppilas. Samaa taktiikkaahan suomalaiset käyttivät autonomian aikana, jolloin keisaria mielisteltiin niin että nykyihmistä kuvottaa. Topeliuksen maamme kirjasta löytynee keisarin ylistystä.

Jostain muistan lukeneeni, että talonpoikien keskuudessa olisi nimenomaan Turun seudulla ollut aseellistakin vastarintaa venäläisiä vastaan. Ilmeisesti vuoden 1808-1809 sodan aikana Ruotsin valtio on ollut erityisen heikko hengeltään. Siitähän on eräs näyttävä todiste Klingsporin sotilasuran päätös. Ilmeisesti sisäinen heikkous vaivasi Ruotsia.