Kaksi keisaria.

Ei uutta Auringon alla? Seuraavassa vertaan toiminnaltaan kahta hyvin erilaista Rooman keisaria ja kehoitan lukijaa itsensä tekemään johtopäätökset ja mahdolliset vertailut meidän aikakauteemme.

Aurelianus: Hallitsi 270-275 jKr. Palveli ennen keisariuttaan edeltäjiensä Claudius Cothicuksen ja Callienuksen luottomiehenä, ratsuväkikomentajana ja kriisinhoidon palokuntana.
Peri edeltäjiltään sekasorrossa olevan valtion, jossa mm. nykyistä Ranskaa ja Espanjaa vastaavat alueet olivat vastakeisarien hallussa ja suuret osat Lähi-idästä olivat itsenäiseksi julistautuneen Palmyran hallinnassa.Lisäksi legioonien komentajien taipumus julistautua vastakeisareiksi oli tuotti jatkuvasti vaaratilanteita ja vähän aiemmin enemmän kuin tusina vastakeisareita oli mellastanut yhtäaikaa. Rahan arvo oli romahtanut, samoin valtion tulot ja Aurelianuksen edeltäjä oli kuollut miljoonia tappaneeseen Isorokkoon. Ja goottien lisäksi useat muutkin germaaniheimot riehuivat Rooman alueilla polttaen, ryöstäen ja tappaen. Vain vähän aiemmin germaanien laivasto oli piirittänyt Ateenaa.
Akuutein ongelma olivat riehuvat germaaniheimot. Uskomatonta kyllä Aurelianus kykeni ratkaisemaan ongelman muutamassa hyvin verisessä taistelussa ja niiden välisillä pikamarsseilla.Osansa menestykseen oli kai sillä, että Aurelianus vaihtoi useat legioonankomentajat luotettavimpiin veteraaneihin, erotti säälimättä palveluksessa olevat germaaniupseerit ja vähensi oleellisesti ulkomaisten apujoukkojen osuutta armeijassa.Ilman Rooman suostumusta asutuksia muodostaneet germaaniheimot saivat kyytiä.
Raha-asiat Aurelianus järjesti poistamalla säälimättä veronkannon korruption ja lisäämällä kolikkojen jalometalliosuutta.Lyhyeksi aikaa hän onnistui pysäyttämään inflaation. Rahapajaa johtanut neekeri Felissicimus, joka pelkäsi joutuvansa kiinni loputtomasta varastelustaan ja yritti kapinoida, päätyi legendan mukaan Aurelianuksen itsensä paiskaamana metallinsulatusuuniin.
Aurelianus ymmärsi ajan ongelmat ja aloitti pääkaupungin linnoittamistyöt , jotka hänen seuraajansa Probus saattoi loppuun. Hän laskelmoi, että pahimmassakin tapauksessa Roomassa olisi aina miehiä, jotka purkaisivat piirityksen, jos siihen jouduttaisiin.
Uskonnollisesti Aurelianus suosi Sol Invictusta ja loi kultin, joka jatkuu Joulu-nimisenä. Hän ei suosinut kristittyjä, pikemminkin päinvastoin.
Kuollessaan salamurhan uhrrina hänen sotilaansa kostivat hänet repimällä murhaajan kirjaimellisesti palasiksi ja hänen leskensä saattoi hallita sijaithallitsijana kuukausia ilman yhtäkään vastakeisaria, kunnes senaatti valitsi Tacituksen siirtymäkauden hallitsijaksi ja tämän kuoltua pisan vanhuuteen Probus saattoi jatkaa osin menestyenkin Aurelianuksen työtä.

Theodosius, jota kristityt kutsuivat suureksi. Hallitsi 378-395.
Nousi valtaan goottioen tuhottua roomalaisen armeijan Adriannopolissa 378. Solmi rauhan antaen goottien tehdä, mitä huvitti. Antoi Lansi-Rooman Hallinnon vandaalikenraali Stilikon käsiin.
Päätti, että tärkeintä ei ole pelastaa valtakuntaa vaan sieluja. Kristinuskosta tehtiin pakollinen ja ainoa uskonto, minkä seurauksena valtion pakanalliselta enemmistöltä riistettiin kansalaisoikeudet. Tämän politiikan onnistumiseksi Teodosious värväsi rooman armeijaan suurin määrin germaaneja,koska ei voinut täysin luottaa roomalaisiin legiooniin ja rahoittii näiden vaatimat palkkiot joko pakanoilta riistetyillä rahoilla tai maaomaisuudella. Vaati mm. pakanallisen kirjallisuuden tuhoamista, mikä itseasioassa tuhosi Aleksandrian kirejaston, jonne jäi paljossa vain ns. "kirkkoisien" houreita ja lahjoitti kirkolle de. facto sen tiedoitus ja väkivaltamonopolin, josta se saattoi jopa osin meidän päiviimme asti nauttia.
Theodosiuksen kuollessa 395 Balkan oli goottien käsissä ja rajaseudut olivat uskomattomalla tavalla barbarisoitumassa ja koko armeija oli muuttunut joukoksi germaanisia heimoarmeijoita alkuperäisen Rooman Armeijan itsensä muututtua huonostikoulutetuksi ja heikolla miesaineksella kasatuksi miliisiksi. Lukutaito oli muuttumassa pappien yksionoikeudeksi ja muutamaa vuotta myöhemmin Hypatien kirkossa munkkien toimesta tapahtunut elävältä nylkeminen oli selkeä esimerkki suunnasta, johon oltiin menossa.


Robespierre